Tiedote 1/2010

Pitkästä aikaa palaa tiedotus tauolta mukavin uutisin.

Kalustoa vaihtoon

Kauteen 2010 lähdettiin täysin puhtaalta pöydältä kun toinen Italian ihmeistä, Uno, myytiin uuteen kotiin. Ruotsista löytyi uudeksi rakentelukohteeksi Skoda Fabia, joka rontattiin Suomeen syyskuun alkupuolella, tarkoituksena rakentaa siitä uusi 1400 luokan kilpuri. Aikapula ja suunnitelmien muutokset kuitenkin johtivat siihen että tulevaan kauteen päätettiin lähteä tallissa olevalla V1600 luokan Alfa Romeolla. Autohan osoitti jo potentiaalinsa kun Frasse kurvaili muutaman SM osakilpailun luokan kärkivauhtia viime vuonna kyseisellä Ferrarin värisellä urheiluautolla.

V1600 autot

V1600 luokan autothan ovat siis todellisia vakioautoja, kaikki automerkit ja mallit ovat sallittuja. Valmistusvuosi pitää olla 2002 tai uudempi, moottorin tulee alle 1600 kuutiota, kaksivetoinen. Luokassa autojen kaikki virittäminen on kielletty, alustan saa muuttaa ralliin sopivaksi ja turvavarusteet ovat samat kuin Räikkösen Citikassakin. Erimerkkiset autot ovat kilpailukykyisiä keskenään painoindeksin takia, eli mitä tehokkaampi auto, sitä enemmän sen pitää painaa. Tässä suhteessa Alfan etu on luokassaan ehkä tehokkain moottori, n 145 hevosvoimainen Alfan oma Twin Spark voimanlähde. Toinen hienous on Alfan todella kehittynyt pyöränripustus, joka ei muuta etupyörien kulmia missään vaiheessa pyörän liikkuessa pystysuunnassa. Ja kuten meidän tiimimme tapoihin kuuluu, niin ajamme varmasti aina sellaisella autolla millä muut eivät uskalla

Tuotekehitystä

Alfassa oli vielä muutamia keskeneräisyyksiä joita alettiin syksyn mittaan Siuntion Racing pajalla todenteolla laittamaan kuntoon. Uutta panssaria, jarrujen viimeistelyä, alustan säätöjä, jne. Aluksi aina tuntuu että aikaa on vaikka kuinka paljon mutta niinhän se kiire vaan aina pukkaa päälle, niin nytkin. Petteri ei ollut ennen ajanut Alfalla kilpavauhtia koskaan joten lievää jännitystä oli ilmassa, koska Alfa on ajettavuudeltaan aivan ”eri planeetalta” kuin Uno. Uudenaikaisen auton alustageometria on niin kehittynyttä että ajamiseen piti ottaa aivan uudenlainen rauhallisempi tyyli, kuten myös vaihtamisen tyyli piti palauttaa vastaamaan normaalityyliä, koska vakioauton vaihteisto ei kestä ”rusikoimista” ilman vaurioita. Viime vuonna vaihteisto tuotti päänvaivaa, mutta oikean vaihteistoöljyn myötä ongelma poistui. Eikö ole kummallista että kun laittaa vaihteistoon sen öljyn mitä valmistaja suosittelee, niin kaikki toimii , oikeat liukasteet toimittaa Selenia. Toinen häiriöitä aiheuttanut ongelma oli moottorin heiluminen, joka esti myöskin vaihteensiirron täydellisen toiminnan. Tähänkin tiimimme tuotekehitysosasto löysi ratkaisun, pari tuubia tuulilasiliimaa koneen kumikiinnikkeisiin ja hyvä tuli.

Kaikki siis alkoi olla valmista auton ensitestejä varten. Samaan syssyyn meni sitten vielä kaikki ajovarusteet uusiksi ja uutuutena tuli vielä Hans niskatuen käyttöönotto SM-sarjassa, siinäkin riitti ihmettelemistä. Ei ole muuten ihan helppo pukea ja laitella klipsejä kiinni ekalla kerralla, siinä meni kuskeilla muutama tovi peilin edessä harjoitellessa.

Ensitestit

Kehitystyön hedelmiä päästiin korjaamaan Saukkolaan EK:lla loppiaisen jälkeisellä viikonlopulla. Testiä ajettiin n 40 ek-kilometriä ja kaikki tuntui toimivan loistavasti. Alustan säädöt saatiin kohdalleen ja muutenkin auto istui ensimetreistä Petterin käteen loistavasi ja odotukset ja pienet paineetkin alkoivat kasvaa kuljettajien korvien välissä Tunturi rallia odottaessa.

Kohti Tunturia

Alfan osalta kaikki oli valmista kauden avaukseen. Tänä vuonna päätimme aloittaa jo Tunturirallista, koska sieltä saisi maaliin päästessä molemmilta kilpailupäiviltä omat pisteet. Vaikka tulisi perjantaina keskeytys, niin lauantaina olisi vielä mahdollisuus ajaa sen päivän osakilpailun pisteistä. Valmistelut kisaan aloitettiin Lapin Kansaan laitetulla rivi-ilmoituksella – halutaan vuokrata omakotitalo Rovaniemen läheltä 23-31.1. Muutama soitto tuli ja saimme vuokrattua omakotitalon aivan keskustan tuntumasta.

Kuljettajat, Petteri ja Arto, lähtivät matkaan lauantaina aamutuimaan kohti Rovaniemeä, onhan se samalla mainio tapa viettää talvilomaa harrastuksen parissa.

Petterille koitos oli jo neljäs, kun taas Artolle Tunturiralli oli ensimmäinen. Rovaniemellä odotti jonkinasteinen yllätys, koska lunta oli noin puolet vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla, eli ei ollut perinteistä metrin penkkaa mihin nojata. Nuotittamaan pääsi maanantiaamusta ja reitille lähdettiin aika rivakalla tahdilla koska Lappiin oli luvattu rankaa lumisadetta tiistai-illasta alkaen. Tunturissa ajetaan pääsääntöisesti metsäautoteitä jotka avataan vain kisan vuoksi ja jos lunta alkaa tulla niin järjestäjä auraa tiet vasta kun sade on päättynyt. Reitti oli kuskeilla pulkassa jo tiistaina ja torstaille jäi kaksi erikoiskoetta joihin ei aiemmin päässyt. Tosin toinen niistä jäi käymättä,  kun erikoiskoe yksi oli myös samalla testierikoiskoe ja se suljettiin torstaina tasan juuri sillä hetkellä kun kuskit olivat sinne menossa, että sillei. Pienen kiroilun jälkeen kuskit saivat onneksi ”lainanuotit” tutulta kuljettajaparilta, mutta sehän tiedetään että toisten nuoteilla ajamisesta ei tule kuin sanomista, niin tälläkin kertaa.

Huoltoa varten oli sovittu vuokrattavaksi lämmitetty telttapaikka kahden muun autokunnan kanssa, mutta paikalle saavuttaessa hinta oli kolminkertaistunut ja loppujenlopuksi koko teltta ei sitten ollutkaan. Tämä aiheutti lievää hässäkkää koska kukaan näistä kolmesta autokunnasta ei ollut ottanut mukaan mm generaattoria joka olisi kuulunut teltan hintaan. Onneksi tiimimme huoltomiehet olivat nopeita ja hakivat Rovaniemen viimeisen vuokrageneraattorin Ramirentistä. Huoltomiehet olivat sitten taivasalla kun omat teltatkin oli jätetty kotiin.

Torstain jännitteitä lisäsi myös mystinen sähkövika joka vei autosta kaikki virrat. Tunnin ihmettelyn jälkeen vika paljastui palaneen pääsulakkeen muodossa, mutta tämäkin omiaan lisäämään kuskien ”kierroksia” kisana alla.

Ja sitten asiaan

Jos yleensäkin on kuskeilla ”perhosia vatsassa” ennen kisaa, niin nyt niitä oli varmaan tuplat. Jännitys oli huipussaan starttia odotellessa. Kuten edellä kerrottiin, niin lainanuoteilla ei vaan voi vetää. Ykkösellä aika oli toiseksi nopein luokassa, mutta turpiin tuli liki 20 sekuntia ja se on paljon täälläkin vaikka kisa on pitkä. Kakkos ek:lle kuskit lähtivät uudella asenteella ja ennen kaikkea omilla nuoteilla ja sieltä oli tuloksena selkeät luokkapohjat, vaikkakin epäilykset edellä menevän auton nopeudesta mietitytti.

Oli vähän sekavat tunteet kun matka jatkui kohti Kemijärven suunnalla ajettavia erikoiskokeita 3,4 ja 5. Pitkällä siirtymällä kuskin ajatukset harhailivat laidasta laitaan, oonko ihan kädetön, kestääkö auto, miten se Laineen Risto meni sillä VW Pololla niin kovaa???.

Tunturin luonteeseen kuulu lumipöly ja pitkät erikoiskokeet. Tähän kun lisätään lähes satunnainen lähtöjärjestys luokan sisällä, niin kaikenlaista voi sattua.Kolmonen, 15 kilometriä pitkä erikoiskoe, Eninselkä, lähti sujumaan hyvin mutta jo 5 kilometrin jälkeen edellä ajanut Peugeot oli pyörähtänyt ja se ajettiin hirveässä lumipölyssä lähes kiinni jo ek:n puolessavälissä. Aikaa kuluu hukkaan koska kahtasataa metriä lähemmäs ei pääse koska näkyvyys on käytännössä nollassa. Positiivista oli kuitenkin se että tuloksena silti kahdeksan sekunnin luokkapohjat. Kolmosen lähdössä kuskit kävivät sanomassa Peugeot kaksikolle että olisi herrasmiestapojen mukaista päästää ohi jos toinen on jo ajanut minuutilla kiinni – ei siinä ole sillä edellä menevällä enää paljonkaan menetettävää. Kolmosella ei ollut pölyä ja tuloksena kolmannet luokkapohjat, ei paha.

Ero ykkösenä ajavaan Risto Laineeseen sen kuin kaventui. Nelonen oli lähes 30 kilometrinen Ristilampi jossa oli taas edellä ajavan pölyt silmissä jo alle puolenvälin ja nyt oli ”noutaja” lähellä koska lumipölyssä ajaminen on todella raskasta ja etäisyydet vaikeata arvioida, siihen kun lisätään kuskin väärin kuulema nuotti, niin huonolla tuurilla Alfaa lapioitaisiin varmaan vieläkin kurun pohjalta. Tuuria oli siis matkassa, pitävä penkka ja ajoissa löytynyt ”hätäkakkonen” toivat italianihmeen takaisin tielle ja johtivat silti luokan nopeimpaan aikaan.

Ensimmäisellä ek:lla menetetty ero oli siis ajettu jo kiinni ja kuskimme siirtyivät luokan johtoon kahden sekunnin turvin. Perjantain päätti Rovaniemen Mäntyvaaran raviradalla ajettu ”super ek”. Nyt voi sanoa että muille tuli näytettyä ”närhen munat” kun kuskimme täräyttivät kolmen kilsan ek:lla 12 sekunnin pohja-ajan!!!. Perjantain osiosta siis täydet luokkapisteet ja yötauolle siirryttiin 14 sekunnin luokkajohdossa, ei meinannut oikein uni tulla…

Lauantaipäivän aloitti ehkä kisan yksi huonokuntoisimmista erikoiskokeista kolmekymppinen Siikakämä. Oliko sitten liian varovaista ajamista vai nostiko Laine vauhtiaan, mutta turpiin tuli 23 sekuntia. Taas oli aika hiljaisia miehiä Alfan sisällä ajan kuultuaan. Seuraava erikoiskoe peruttiin koska palaman syttynyt kilpa-auto vaati palokunnan saapumista paikalle. Nyt alkoi tuntua että riittäkö matka eron kiinniajamiseen. Huoltotaukoa ennen ajettiin uudelle raviradan ek ja itseluottamus kasvoi kun taas kuskit täräyttivät 12 sekunnin pohjat. Jäljellä oli vielä kolme erikoiskoetta, samat kuin perjantaina ajetut 3,4 ja 5. Tunteet oli taas hieman sekavat, mutta asenteella ja huumorilla on ennenkin selvitty!. Tallipäällikkö Frasse ilmoitti että jos ei tule luokkavoittoa niin auto menee välittömästi myyntiin ja kuskeille sanotaan niinkin Diili ohjelmassa - ”sä saat potkut”. Sitten kuskit söivät ”käärmekeittoa” ja lähtivät kohti kolmea viimeistä ek:t illan tummuessa. Kun ollaan tunturien lomassa, keskellä ei mitään, niin yhteydet ei oikein toimineet ja kuskit eivät saaneet oikeata tilannetietoa. Koko ajan oli luulo että ollaan edelleen perässä. Siihen ei sitten auttanut kuin lyödä ”lappu lattiaan” ja ajaa niin kova kuin osaa ja vähän vielä ylikin. Nyt voi sanoa että se kannatti vaikka oltiinkin jo johdossa kun kaksi ek:ta oli vielä ajamatta, mutta eihän kuskit sitä tieneet vaan vetivät kuin viimeistä päivää ja voittivat luokkansa puolellatoista minuutilla!!!.

Pisteitä maksimit, luokkavoitto, auto toimi moitteettomasti – voiko vielä muuta toivoa?. Huvittavinta tässä on se että kuskeilla on nyt enemmän pisteitä kasassa kuin Unolla yhteensä kolmeen vuoteen. Tästä on hieno jatkaa kohti Mikkelin kisaa.

Tunturista tuli siis ikimuistoinen reissu. Haluamme kiittää erityisesti huoltoa, Johkua ja Tonia hienosta työstä, logistiikasta ja räväkästä generaattorin vuokrauksesta. Iso kiitos myös Autoasi Hämeenlinnan liikkeelle, josta saimme pakettiauton käyttöön kisan ajaksi, sekä uudelle yhteistyökumppanillemme Selenia voiteluaineet – nyt vaihteisto toimii.

Palataan asiaan taas Mikkelin jälkeen.

Terveisin Team kolhutpois tiedotus

Uutiset 2 / 2010

Mikkeliin mäntiin kahtomaan….

Järjestyksessään toinen SM osakilpailu ajettiin Mikkelissä menneenä viikonloppuna. Kisaan lähdettiin kovin odotuksin ja seuraavilla kilpailunjärjestäjän ohjeilla:

”REITTIJOHTAJA HUASTELLOO...

Hyvä SM Vuakuna-Rallin kilipailija,

Out tervetullu tänne Savon seutuville Mikkeli SM Vuakuna-Rallii. Täähä o Rallin

SM-sarjan kolomas osakilipailu.

Tiälä paekala koko kotmaesen ralliaatolun parraemmisto ja ompaha tuone eksynä

muutama ooto ulukomuaneläjähhii... Sen taatta myöt olla koetettu parraamme tehä

reitin kansa ja suaha kaekile kilepailijoele hyvä ja haoska kilepaelu turvallisuutta

unohtamati. Pätkät o kaek liki toesijjaa ja siirtymiäkää ei ou liikoo. Ja parraat pätkät

onnii justii ku Savolaesen luonne - kiero! Nuottia viäntäessäne kahtookeekii, ettette

vouhota reitilä, myö tahotaa ajjoo kilepoo toisennii kerra noela teilä ja jos työ

vohelatte nuotittaessa, eihä myö ennee sinne mittää lupia suaha. Ja sillo mioon

äkäne teile halavattu! Yhtää ee haettoo jos sielä jollonnii

immeisiä nuotiteon aekaa niätte, notta pysähytte vaekka huastattammaa immeisiä.

Suattaa teitähhii naorattoo, ku on tuo savon kiel nii veikeetä kuunnella

toespaekkakuntalaesen mielestä. JA OEKEESTI, ELEKEE KOUHOTTAKO!

Myöteitä sielä vahitaa! Tämän roopuskan oumma viäntänneet kassaa, jotta jos o

jottae epäselevee, suattaapi vastaos tiältä löytyä... Jos tokkii kaekkee ei aina

vastausta löyvykkää, ni sit soettakkee ja kysykee.

Tervetulova Mikkellii tiälä assuu Sudeetti Savolaesia!”

SM Vaakuna-Ralli

Reittijohtaja Jasu ja reittitiimi Kati, Tuomas, Tomppa, Jussi ja Timppa

Näillä eväillä Petteri ja Artsi suuntasivat reitille nuotittamaan perjantaina ja kieroahan siellä oli kun lähes kaikki pätkät olivat uusia, jos ei muuten, niin ajettiin eri suuntaan kuin aiemmin, eli nuotit menivät uusiksi. Tämän talven erikoisuus näkyi myös Mikkelin ympäristössä. Lunta oli selkeästi vähemmän kuin Etelä-Suomessa ja kun suojakelejä ei ole ollut,  niin tiestössä ei ollut minkäänlaista kovaa pohjaa, vaan lumen alla oli hiekkaa, ei jäätä, mikä tietysti rassasi renkaita. Muuten reitti oli todella hieno. Oli erikokoista tiestöä ja paikoin paljon korkeuseroja ja huimia ylityksiä. Reitti saatiin paperille hyvissä ajoin ja katsastus hoidettiin alta pois jo perjantai-iltana.

Kisa-aamu valkeni kyllä aurinkoisena, mutta kova tuuli ja -25° asteen pakkasen yhdistelmä teki kelistä aika ”rapsakan”. Muutamissa kilpureissa näytti olevan kylmempi sisällä kuin ulkona, mutta meidän tiimimme Alfahan on suunniteltu pohjoisiin olosuhteisiin ja lämpöä riitti. Luokkaamme ilmoittautui kuusi autoa, joista yksi kilpailija, Simo-Petteri Tuunanen ja Citroen C4, heitti pyyhkeen kehään jo ennen kisaa kytkinvian takia.

Kisan avasi päivän pisin erikoiskoe (23,9 km), joka starttasi Mikkelin raviradalta yllättävän runsaslukuisen yleisön edestä. Kuskien suunnitelma oli selkeä, tavoitteena oli olla hereillä ja ajaa mahdollisimman kovaa ekalle ja pisimmälle erikoiskokeelle. Se tavoite toteutui ja ylitti jopa odotukset – 29.5 sekunnin pohjat!. Pari kertaa oli pojilla ”noutaja” lähellä kun muutaman nopean ylityksen takana oli lumipöperöä, eikä tie meinannut oikein enää riittää. Ykköspätkän jälkeen suunnattiin päivän ensimmäiseen huoltoon. Normitarkastukset ja hieman ”rengasrulettia” eli vaihdettiin ne kuluneemmat edestä taakse ja päinvastoin. Vielä ennen Tunturia ostetusta kuudesta uudesta renkaasta on kaksi käyttämättä, joten säästetään niitä Joensuuhun, ei törsäillä .

Huollosta ajettiin Mikkelin pohjoispuolelle jossa kurvailtiin kaksi hyvin vaihtelevaa erikoiskoetta. Nyt pojat yrittivät ajaa tarkasti ja varman päälle, mutta siitä huolimatta tuli molemmilla pätkillä pohja-aika, kakkosella 14,2 ja kolmosella 0,8 sekuntia. Neljäs erikoiskoe ajettiin raviradalla parin kilometrin mittaisena pyörityksenä, jonka jälkeen oli vuorossa toinen ja viimeinen huolto. Vaihdelaatikon takakannake alkoi irtoilla jo kolmosella ja huollossa se saatiin vielä jotenkin parsittua kasaa ja kiristettyä, mutta lievä epäluulo kiinnityksen kestävyydestä hiipi kuskien mieleen. Kestäneekö maaliin asti.

Tiimimme ”Alfa urosten” johto oli tässä vaiheessa 57,1 sekuntia toisena olevaan Matti Kortelaisen Micraan. Kolmantena luokassa kurvaili Tunturissa meille kelpovastuksen antanut Risto Laine VW Polo Gti:llä, neljänneltä tilalla Löytyi Vesa Lehmussaari Renault Cliollaan. Jaakko Tapper jäi Ford Focuksellaan kakkoserikoiskokeelle vetoakselimurheiden takia.

Vuorossa oli kolme viimeistä erikoiskoetta, josta viitonen oli ”vain” 6.2 kilometriä pitkä, jossa tulikin sitten ”pataan” 9,5 sekuntia Kortelaisen Micralta. Vaihdelaatikon takakiinnike vain tuntui löystyvän entisestään, kone heilui koko ajan lisää ja hakkasi jo panssaria, mutta vielä olisi ajettavana kaksi erikoiskoetta, yhteensä 34 kilometriä. Kestäisivätkö pelit nipussa vai ei?

Tallipäällikkö Frasse oli kotona kahden läppärin ja kahden kännykän voimin pitänyt Artsin ajan tasalla textareilla tilanteen suhteen, mutta viitoserikoiskokeen jälkeen tulospalvelu alkoi tökkiä. Kuutoselle lähdettiin sillä mielellä, että yritetään riskillä loppuun asti, vaikka kolinat konehuoneessa vain lisääntyivät. Tilanteesta tietämättöminä Petteri ja Artsi onnistuivat kuitenkin ajamaan vielä EK 6:lle 6.4 sekunnin pohjat. Viimeiselle pätkälle lähtö venähti ja Alfassa jopa toivottiin, että erikoiskoe ajettaisiin siirtymänä. Se olisi sopinut tässä tilanteessa mainiosti. Mutta, eiku viivalle ja sekavin tuntein kisan toiseksi pisimmälle pätkälle hieman vammaisella autolla. Puolenvälin jälkeen konehuoneesta kuului sellaista metakkaa, että pelko matkan katkeamisesta hiipi jo kuskien mieleen. Noin viisi kilometriä ennen erikoiskokeen maalia moottorin takakannake katkesi ja moottori tuki itseään pakoputken avulla pohjapanssaria vasten. Meteli autossa oli huikea ja Artsi selasi jo nuottivihkoa eteenpäin suorilla ja huuteli että ”rauhallisesti, vielä muutama kilsa jäljellä”. Tästä huolimatta viimeisellä pätkällä tuli pohjat 9,5 sekunnin erolla. Voittomarginaali oli sitten lopuksi 1,04,9.

Jos Unon kanssa ei ollut tuuri koskaan kohdillaan, niin toivotaan, että nyt vaikka seuraavat pari vuotta olisi. Nimittäin Tunturista kotiin tultuamme Alfan ohjaustehostimen letku hajosi talliin peruutettaessa, joten molemmissa kisoissa olisi myös ollut mahdollista jäädä 0 pisteeseen!!!

Talven viimeiseen koitokseen on aikaa alle kaksi viikkoa. Joensuun kisa ajetaan 5.-6.3 ja sinne lähdetään entistä nöyremmällä asenteella hakemaan hyviä tuloksia. Tallipäällikkömme oli asettanut kuskeille vaatimukseksi jokaisen vuoden kisan ja erikoiskokeen luokkavoiton, mutta jälkimmäisestä hän on jo suostunut tinkimään, joten kuskit saavat jatkaa ainakin vielä Joensuuhun asti. :)

Tiimimme toimi taas kuin se kuuluisa junan vessa (ei Pendoliinon) ja kiitos Johkulle ja Tonille huollossa kovassa säässä ”hytisemisestä”. Onneksi kohta tulee kesä ja kärpäset, ja terassitkin aukeavat .

Palataan paperille Joensuun jälkeen.

Alla vielä Rallinetistä löytynyt rukous, jonka ilmeisesti Artsi oli lauantaina aamuyöstä hotellissa lausunut.

”Petteri meidän joka olet ratissa
pyhitetty olkoon sinun Alfa Romeosi.
Tulkoon sinun lähtövuorosi
Toteutukoon sinun ajolinjasi
niin mäen päällä kuin kaarteissa.

Tuo meille tästä kisasta
meidän kauan haluttu voittomme
ja anna väärät nuottini anteeksi
niin kuin anteeksi annamme niille
jotka ovat ennakkomerkkejä katkoneet

Äläkä saata meitä katolleen
vaan päästä meidät paikasta,
sillä sinun on Alfa Romeosi
ja häpeä tai kunnia iankaikkisesti
aamen”

Uutiset 3 / 2010

”Tekninen tyrmäys”

Viimeiseen SM-sarjan talviosakilpailuun, Joensuun Itäralliin, lähdettiin suurella innolla,

koska nyt V1600 autoja oli mukana peräti kahdeksan. Mielenkiintoisena vauhtimittarina

tulisi olemaan Kari Hytönen Suzukillaan. Reitti kierteli viimevuotiseen tapaan

Kiihtelysvaaran ja Hammaslahden maisemissa huikeilla paljon korkeuseroja sisältävillä

teillä. Reitti oli jälleen lähes kokonaan uusi ja sokerina pohjalla oli kisan viimeinen

erikoiskoe ”Itä-Suomen Ouninpohja” 33 kilometriä pitkänä versiona.

Kilpailu starttasi Autotalo Hartikaisen pihalta jossa oli myös kilpailun huoltoalue.

Ensimmäinen ek oli sama kuin viime vuonna ja siellä luokkapohjat kellotti Kari Hytönen,

Alfa kaksikkomme jäi 3,2 sekuntia pohjista ollen luokan toisena. Kakkos erikoiskoe oli

sitten kisan toiseksi pisin ja kaikille täysin uusi. Autoja oli pitkin penkkoja kuin sillä

kuuluisalla Raatteen tiellä. Petterin ja Artsin kisa oli käytännössä pilalla erikoiskokeen

maalimutkassa koska katsojat tekivät melkoisen tempun nostaessaan jo kymmenisen

minuuttia ojassa olleen Mitsubishin poikittain Alfan eteen. Siinä pojat katselivat maaliviivaa

viidenkymmenen metrin päässä puolisen minuuttia kun katsojat seisovat tumput suorina ja

Mitsu ei meinannut käynnistyä, onneksi ei ollut Incar-kameraa mukana, ei kuulemma ollut

julkaisukelpoista tekstiä auton sisällä.

Ensimmäiseen huoltoon tultaessa olivat kuskien mielet aika maassa, mutta pisteitä olisi vielä tarjolla ja neljänteen tilaan ei ollut mahdoton matka, joten

pojat päättivät jatkaa kovalla sykkeellä eteenpäin. Nelos erikoiskokeella syntyikin jo pohja-aika ja viitosen jälkeen sijoitus olikin jo neljäs. Sitä toki

auttoi mm. Jaakko Tapperin pyörähdys Fordillaan nelos EK:lla. Viimeiseen huollon jälkeen oli vielä ajamatta lähes puolet erikoiskoekilometreistä

ja Laineen Riston kolmossijakaan ei ollut ihan mahdottoman kaukana. Kolmen viimeisen erikoiskokeen setin aloitti ravirata jossa Alfa kaksikkomme rykäisi

lähes neljän sekunnin pohjat. Seiska erikoiskokeella tuli sitten ”turpiin” Lehmussaaren Cliolta ja Hytösen Suzukilta yli kymmenen sekuntia, eikä se

kuulemma mennyt huonosti Alfa miehiltäkään mutta huikea ero 12 kilometrin matkalla. Viimeiselle pätkälle lähdettiin hakemaan vielä hyvää aikaa,

koska kolmantena ajavaan Laineeseen oleva ero ei ollut ihan mahdoton. Pätkä sujui hienosti ja nuotti oli todella kohdallaan. Lehmussaari ajoi pohjat

ja Petteri ja Artsi olivat toisena pari sekuntia hitaampana. Laineen Riston kolmossijaan jäi eroa vain viitisen sekuntia. Tunnelmat olivat helpottuneita

Alfan sisällä maalia kohtia ajettaessa. Mutta niin kuin Muumeissa sanotaan: ”vaan kuinkas sitten kävikään?”

Jo aamulla huomasimme että luokkamme autot ovat teknisten katsastajien erikoissyynin alla ja ei ollut yllätys että kaikki luokkamme maaliin ajaneet autot otettiin jälkikatsastukseen. Kaikista autoista tarkastettiin välitykset, alustan puslat, ilmansuodattimet ja suodatinkotelot, sekä tehtiin tasauspyörästön tarkistus jottei olisi lukkoja peleissä. Lisäksi tarkastettiin katalysaattorien sisuskalut kahdesta autosta, Alfasta ja Polosta. Valitettavasti osallemme tuli hylkäys koska imuilman otto ja perävälitys eivät olleet sääntöjen mukaisia. Oletettavasti tuo perä on vaihdettu silloin kun ko Alfa on tehty Delta Auton toimesta asiakastilaisuus autoksi. Säännöt ovat sääntöjä ja oikeastaan nythän sitten tiedämme mitä auto pitää sisällään. Toisten rakentama auto joka on Petterillä vuokaralla tämän kauden aiheuttaa nyt sitten tietenkin suorituksen hylkäyksen ja ilmeisesti jonkinlaisen kilpailukiellonkin. Kuski kun on sääntöjen mukaan vastuussa auton laillisuudesta kaikesta huolimatta.

Seuraava kilpailu onkin sitten vasta kesäkuun puolessa välissä ajettava SM OK Auto-ralli.. Tiimimme odottelee nyt sanktionsa ja laittaa Alfan sellaiseksi kuin kuuluukin ja aloittaa valmistautumisen kesäkeleille sekä asiakastilaisuuksien järjestämiseen toukokuussa.

Kuulumisiin

Kolhutpois tiedotus.

Uutiset 5 / 2010

Kesää pukkaa

Hyvää alkanutta kesää kaikille. Kilpailukauden lumeton osuus on alkanut ja nastarenkaat on laitettu hyllylle.

Joensuun tapahtumien jälkeen on vietetty hiljaiseloa ja odotettu päivän pidentymistä. Alfa kaiveltiin esille

tallin nurkasta toukokuun alkupuolella, olihan edessä tärkeät yhteistyökumppaneille järjestettävät

asiakastilaisuudet Saukkolan EK:lla, jossa kahtena päivänä kyyditettiin lukuisia ”uusia” karttureita.

Tilaisuuksissa oli läsnä Autoasi Hämeenlinnan korjaamoasiakkaita, sekä IVT Lämpöpumppujen

jälleenmyyjiä, joille samassa yhteydessä järjestettiin TrioR Oy:n myyntivalmennusta. Kuten aina

ennenkin näissä tilaisuuksissa näkee kilpurin kyydistä nousevan leveällä hymyllä varustettuja henkilöitä.

Tekniikan puolesta asiakastilaisuus ”pelasti” meidät varmalta keskeytykseltä Kouvolassa.

Toisen päivän loppupuolella, kun kyyditettäviä oli vielä jäljellä muutama, katkesi ohjaustehostimen

säiliön letku ja öljyt levisivät pitkin konehuonetta. Onnexi Saukkolan EK:lla on myös ”varaosia” ja

saimme sopivaa letkua ja homma jatkui, hetken…

Öljy teki tehtävänsä konehuoneessa ja seuraavaksi irtosi imusarja. Näistä edellä mainituista

ongelmista ei ollut aikaisemmin mitään oireita ja onneksi ne ilmaantuivat tässä yhteydessä.

Imusarjasta puuttui kiinnityspultti, joka ilmeisesti oli ollut poissa jo pitkään ja samalla kun imusarja heilui, niin se ”sahasi” tehostajana letkun poikki, että sillei.

Asiakastilaisuuksien jälkeen oli vuorossa Alfan saattaminen ”lailliselle tielle”, eli vaihdelaatikon ja ilmanoton puuttuvien osien hankkiminen ja paikalleen saattaminen.

Yleensä tässä tiimissä on kaikki tehty hyvissä ajoin, mutta kokeiltiin nyt sitä perinteistä, eli kaikki tehtiin kiireessä viimeisellä viikolla, lisättynä kilpa-auto katsastuksella.

Jukka Pelliseltä, jonka poika Aku Pellinen ajaa rataa V 1600 Alfa 147:lla, saimme hommattua kaiken tarvittavan, tuntuu muuten herralla olevan 147:n osaa hyvin

hyllyssä . Laatikon vaihdon yhteydessä tuli vastaan orastava vaurio, joka taatusti olisi toistamiseen keskeyttänyt menon Kouvolassa. Iskunvaimentimen alapään

alumiinikorva katkesi kiinni laitettaessa koska se oli jo lähes poikki murtunut, taas jälleen oli tuuria että ei sitten kisassa hajonnut. Ja tässäkin kohtaa

kiitos Pellisen Jukalle nopeasta ”logistiikasta”. Unolla ajettaessa yleensä kaikki oli aina toisinpäin, se toimi treeneissä ja testeissä, mutta ei kisoissa, joten

Rouva Fortuna on tällä kaudella ollut suosiollinen meille, toivotaan että se jatkuu…

OK Auto Ralli 12.6.2010

”Ranteet ruosteessa” kuljettajamme lähtivät nuotittamaan lähes täysi uutta reittiä Kouvolan ja Savitaipaleen maisemiin. Kisan järjestäjät olivat oivallisesti siirtäneet

kilpailun lähdön ja keskitetyn huollon Tuohikottiin. Nuotitus oli leppoisa, koska kisassa ajettiin ja nuotitettiin kolme erikoiskoetta kahteen kertaan, silti niiden

yhteispituudeksi tuli lähes sata kilometriä. Reitti oli todella haastava ja vauhdikas vaikka seassa oli pientäkin tiestöä. Nuotituspäivänä haitannut pölyäminen taittui

perjantain iltapäivän tunteina alkaneeseen runsaaseen sateeseen, joka jatkuisi vielä kilpailupäivänäkin. Perjantain iltaohjelmaan kuului vielä kilpurin katsastus.

Alfan saapui huoltoryhmän toimesta katsastuspaikalle illan tunteina ja silloin saatiin taas uusia ”rytmihäiriöitä”, kun Alfa käynnistyttyään kävi vain kolmella sylinterillä!

Oli siinä kuskin ilmeet taas näkemisen arvoiset, kun Petteri vetää kisajännityksessä ”paarman suuttimeen” kun tulee näitä ylimääräisiä juttuja .

Ensin katsastukseen ”röpöttävällä” pelillä ja sitten vianetsintä päälle illan vesisateessa. Vika onneksi löytyi näköhavainnolla ja syyksi paljastui nelossylinterin puolan

pistoke joka oli irronnut viallisen liittimen vuoksi. Näin CAN-väylien ja sähköisen vianetsinnän aikaan on mukava kun korjauksessa vielä pärjää perinteisellä nippusiteellä!!!

Seuraavaksi vielä jo suljetun Teboil Kuusankosken katoksen alle iltahämärissä laittamaan kiinni pohjapanssari ja ilmansuodatinpatruuna. Tämän jälkeen iltapala maistui ja uni tuli koska olihan takana ”itse aiheutettu” keskeneräisyys, eli emme suosittele jatkuvaa kaaosta ja keskeneräisyyttä kenellekään…

Kisa-aamu valkeni harmaana ja epävakaisena. Hotelli Sommelon aamupalan jälkeen tiimimme siirtyi Tuohikottiin ”pelipaikalle”. Huoltoalueella saimme naapuriimme hyvän kilpakumppanimme, Risto Laineen kartturinsa Timo Tuomisen kanssa. Ristolla oli uusi kilpuri, VW Polo oli vaihtunut Miniin. Siinä sitten ihmeteltiin Minin saloja ja ominaisuuksia. Tuli vaan mieleen kun Risto ajaa nykyisin Minillä, niin pitäiskös tuo kutsumanimi muuttaa vaikka muotoon ”Mr Bean” ?

Luokkaame uutta kalustoa toi viivalle myös Jaakko Tapper, jolla oli alla aivan tuore Ford Fiesta. Vesa Lehmussaari Renault Cliolla ja Matti Kortelainen Nissan Micralla olivat myös viivalla mukana.

Kisan ensimmäinen erikoiskoe oli 23.8 kilometrinen Virmajärvi ja kaikille täysin uusi tuttavuus. Tiimimme osalta kisa alkoi mukavasti ja se tuotti kuskeillemme 9,6 sekunnin pohjat ennen Laineen Ristoa. Toinen erikoiskoe tuotti vielä Petterille ja Artsille 1,7 sekunnin pohjat, mutta kolmosella Risto ”niisti” poikia 9 sekuntia, joten ensimmäiselle tauolle mentäessä tiimimme johto oli vaivaiset 2,2 sekuntia ja ajettu oli sentään jo n. 50 erikoiskoe kilometriä. Tässä vaiheessa muut luokkamme kuljettajat olivat jo turvallisen, n puolen minuutin eron päässä kärkikaksikosta. Tauolla ihmeteltiin näitten vakioautojen kestävyyttä, koska jo ensimmäisellä ajokerralla varsinkin pienen tien osuudet olivat kaikkea muuta kuin hyvässä kunnossa. Kiviä ja reikiä oli niin paljon että niitä ei enää edes kannattanut yrittää väistellä. Lievällä kauhulla mietittiin missähän kunnossa ne on tulevalla toisella kerralla – ja vastaus on, että joskus kynnöspelto on tuntunut tasaisemmalta.

Noh, sitten se kisan pisin pätkä uudestaan. Petteri ja Artsi päättivät että nyt mennään eikä meinata. Pätkän aikana kuulemma kabiinissa oli usemman kerran tunnelma, että tuon edellisen pamauksen jälkeen ei voi olla Alfassa kaikki pyörät paikallaan, mutta olihan ne ja 5,8 s pohjat pätkälle, joka ei enää osittain muistuttanut edes tietä, silti parannus ensimmäiseen kertaan oli n 5 s !!!.

Ero Laineen Ristoon oli nyt ”huikeat” 8,0 sekuntia. Jäljellä vielä kaksi yli 13 km erikoiskoetta, sekä 1,2 km yleisöpyöritys Kouvolan Rallicross radalla, tästä tulee tiukka kisa Laineen kanssa.

Viitoselle lähdettiin samalla sykkeellä kuin edelliselle, mutta maalissa saimme todeta että turpiin tuli 1,4 s niin Laineelta kuin Lehmussaarelta, toki johto säilyi. Maaliin tullessa näimme että Laine oli vaihtamassa oikeaa eturengasta joka oli osunut kiveen rikkoen myös vanteen. kuutosen lähdössä ihmettelimme kun Laine ei saavu aikatarkastusasemalle, hänen olisi pitänyt startata pätkälle ennen meitä. Tässä vaiheessa oli siis selvää että kovaa ajaminen oli osaltamme ohi koska Laine oli keskeyttänyt. Eromme Lehmussaareen oli yli minuutin, joten kuskimme ajoivat kuutos erikoiskokeen kiviä ja koloja kierrellen ”kieli keskellä suuta” 21 sekuntia pohjista jääden.

Huoltotauko kakkosen jälkeen ajeltiin turhalta tuntuvalle 1,2 kilometrin pyöritykselle. Siellä ei tarvinnut enää muuta kuin ajella pätkä turvallisesti läpi ja kohti podiumia.

Olisi ollut mielenkiintoista saada ajaa loppuun asti kisaa Laineen kanssa ja katsoa olisiko ratkaisu saattanut jopa jäädä tuolle viimeiselle lyhyelle pätkälle, mutta ensi kerralla sitten!

Tiimillemme siis kisasta maksimipisteet ja luokan piikkipaikka 74 pisteellä Laineen ollessa kakkospaikalla 61 pisteellä. Kortelainen nousi hienosti mukaan kapinoihin 51 pisteellä.

Lomalle

Nyt on taas jonkinlaisen tauon aika ja seuraava kisa onkin sitten vasta elokuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin ajetaan Keski-uusimaan Suunnalla.

Tiimimme kiittää jälleen ”huoltohemmoja” pyyteettömästä panostuksesta auton kunnostukseen ja ylläpitoon, sekä kaikkia muitakin ”syyllisiä ja syyttömiä”

Hyvää kesäloma-aikaa kaikille!!!

Terveisin

Tiedotus