Tiedote 10/2009                                    13.07.2009

SM OK Auto ralli 11.07.2009

Tiimimme saapui Kouvolaan jo torstai-iltana, koska nuotitus aloitettiin perjantaina aamusta. Mukanamme oli

tietysti iloinen hovivalokuvaajamme Tiina. Perjantai-illasta saapuivat sitten loistavat huoltojoukkomme

Toni ja Johku . Pojat hoitivat hommat huollossa todella upeasti, ammattimaisin ottein. Suuret kiitokset

loistaville taustajoukoille!

Ralli ajettiin Kouvolan alueella ja reitti oli todella vaativa sekä tekninen. Erikoiskoekilometrejä oli 95, maisemat

upeat ja järjestelyt toimivat. Haastavilla teillä nähtiin ulosajoja, renkaiden puhkeamisia sekä läheltä piti -tilanteita.

Lauantai alkoi Petterin ja Artsin osalta niin surkeasti kuin vain ikinä voi alkaa. Lähdön jälkeisellä siirtymällä

Unoon tuli tekninen vika, jota pojat eivät saaneet korjattua, vaikka kovasti yrittivätkin. Huollossa olisi olleet

tarvittavat osat ja korjaus mahdollinen, mutta ilman oikeita välineitä korjaus oli mahdoton tehtävä. Ralli loppui

täten Petterin ja Artsin kohdalla lyhyeen ja edessä oli harmittava, mutta väistämätön keskeytys.

Itseni osalta Ek 1 meni jo pieleen puolessa välissä, kun jarrutus meni pitkäksi.  Peruuttelussa aikaa kului

sellaiset 12-14 sekuntia, joten peli oli osittain menetetty. Seuraavilla erikoiskokeilla 2, 3, 4 ja 5 oli tiukkaa taistelua

Kari Hytösen kanssa, mutta Kari oli aina 1-3 sekuntia nopeampi jokaisella pätkällä.

Sitten Ek:illa 6/7 sain Hytösen Karia hiukan kiinni, jonka jälkeen ero kärkeen oli 15 sekuntia. Ajatuksissa oli tuolloin,

että lopussa hyökätään vielä ja taistellaan ensimmäisestä sijasta. Haaveeksi sekin jäi, koska jo aiemmilla pätkillä

kiukutellut 3-vaihde ei suostunut enää Italian ihmeessä toimimaan kahdella viimeisellä erikoiskokeella. Vauhti

ei vain riittänyt vajaavaihteisella autolla.

Täytyy tunnustaa että Kari Hytönen ansaitsi voittonsa hyvällä ja varmalla ajolla.

Mene ja tiedä mikä olisikaan ollut tilanne jos auto olisi toiminut koko matkan loppuun asti...?

Team Kolhutpois Tiedotus    Seuraavaksi onkin sitten vuorossa Seinäjoen vauhtiajot  25.-26.7.2009

Tiedote 7/2009                                    09.06.2009

Kesäkausi ja uusia kujeita….…

Monien yhteensattumien summana voidaan pitää sitä tosiasiaa että tiimimme osallistui kaikkia etukäteen päätettyjä trendejä uhmaten ”pimeään kisaan”. Termi tarkoittaa sitä ainoata ja oikeata rallin muotoa – ei nuotteja vaan sinne metsän siimekseen kaasu pohjassa…

Tiimin kilpailukalenterissa on ollut aina suurin ”focus” SM-sarjan osakilpailuissa. Mutta kun kaikessa tekemisissä kattojärjestö ja kilpailun järjestäjät haluavat tehdä tavalliselle harrastajalle osallistumisen mahdollisimman kalliiksi ja vaikeaksi niin haluttuun nuottikisojen sarjaan, päätimme kokeilla jotain muuta.

Fiatin keskeytykset talvella sijoilta neljä ja kuusi, ovat omalta osalta kertoneet  vauhdin riittävyydestä, kuten Alfan lukuisat pohja-ajat, mutta, palkinnot jaetaan vasta maalissa, eikö niin?.

Ennen kesäkauden avausta teetettiin Fiattiin kotimaiset vahvemmat vetoakselit jotta talven katkeiluongelmat loppuisivat tai ainakin saataisiin vika siirtymään jonnekin muualle .

Oman seuramme, Espoon Urheiluautoilijoiden, järjestämä Maxell iltaralli oli siis kesäkauden ensimmäinen koitos molemmille autoillemme. Kilpailun aikataulutus noudattaa 80-luvulla ajettuja ralleja. Kilpailu alkoi vasta iltapäivällä ja päättyi puolen yön tietämillä. Erikoiskokeita kilpailussa oli seitsemän ja reitti kierteli Siuntion, Vihdin ja Karkkilan maisemissa. Avauserikoiskoe ajettiin aivan tiimimme tallin vierestä, Siuntion Lieviöntiellä. Olihan Petterillä matkaa kotoa erikoiskokeelle peräti 500 metriä. Mahtoikohan Trophyn jaettuun pohja-aikaan vaikuttaa paikallistuntemus  ???. Kilpailu sujui Fiat miehistöltä täysin ongelmitta ja sijoitus oli yllätys kaikille, luokan neljäs ja Trophyn viides. Sijoitusta voi pitää hyvänä varsinkin kun Petterin edellisestä ”pimeästä rallista” oli aikaa peräti 13 vuotta!. Frassella oli Alfan kanssa sama mystinen ongelma vaihteiston kanssa jo heti kisan alusta, vaihteet eivät menneet kuin väkisin päälle. Ykkösen jälkeen reitin ohittaessa Ketunpesä 32:sen oli Frassella jo vilkku päällä kohti talliamme mutta kisa sai kuitenkin jatkua ja jostain syystä vaihteisto alkoi toimia kokoajan paremmin ja Frasse kipusi hienosti tulosluettelossa sijalta 11 aina neljännelle tilalle Trophy luokassa, sekä oman luokkansa voittoon, huima nousu. ”Tallimääräyksellä” Petteri jäi kokonaisajassa 2,3 sekuntia Frassen taakse .

Kisasta jäi hyvä maku kaikin puolin; reitti oli aivan upea, ainoana miinuksena oli palkintojen jaon venähtäminen pikkutunneille väärän pätkäajan takia. Tämän väärän ajan haltija oli muuten ”Salkkareista” tuttu ”Ossi” Sami Sarjula . Samin kartturi kuitenkin oikaisi minuutin liian nopean ajan ja näin he tipahtivat oikealle sijoitukselleen luokan kuudenneksi. Kummasti muuten tällaiset TV-julkut vetää väkeä näiden ”pikkuautojen” ympärille.

Seuraavana tiimin tapahtumana on asiakastilaisuus IVT jälleenmyyjille 16.6. Tiukan myyntivalmennuksen jatkoksi istutamme osallistujat kartturin paikalle Saukkolan EK.lla. Seuraava kilpailu on Kouvolan SM osakilpailu 10-11.7, jonne ainakin tätä kirjoitettaessa Fiat miehistö on lähdössä puolustamaan kahta keskeytystä .

Palaillaan paperille taas kun uutta kerrottavaa

Linkki galleriaan  Video Yuo Tube Ek 2 loppupää

Terveisin   Team Kolhutpois Tiedotus

Tiedote 4-200909.03.2009

Abloy SM Itäralli 6-7.3 Joensuu

Yhdellä autolla liikenteessä…

Työkiireiden ja Alfan koneenkiinnityksen vajavaisuuden takia Frasse päätti jättää Joensuun koitoksen väliin ja satsata paukut kesäkauden avaukseen Valkeakoskella. ”Grande Uno” – osasto suunnisti Joensuun vaaramaisemiin Mikkelin hyvät pätkäajat mielessä. Nuotitukseen lähdettäessä oli odotukset korkealla reitin korkeuserojen suhteen, mutta pätkät olivatkin yllättävän ”tasamaalla” muutamaa lukuun ottamatta. Reitti kierteli Kiihtelysvaaran ja Hammaslahden maisemissa. Lähtö, huoltoalue ja maali sijaitsivat autotalo Hartikaisen tiloissa Käpykankaalla, muuten ihan uuden IVT Center Joensuun lähellä. Muista kilpailuista poiketen huoltokäyntejä oli vain yksi ja vähentäähän se sitä turhaa edestakaisin ajelua. Vielä kun saadaan tuo pumppubensa ainoaksi vaihtoehdoksi, niin loppuu tuo turha ajelu huolloltakin ja tankkaaminen tapahtuu normaalisti asemilta reitin varrelta. Huolto-orkesteri saapui Joensuuhun myöhään perjantai-iltana, joten ”Grande Unon” katsastus jätettiin lauantai aamulle.

Ja menoksi

Numerot 95 kyljissä lähdettiin ensimmäiselle neljän erikoiskokeen lenkille. Sääli että In-car kameraa ei ollut tällä kertaa matkassa, koska ykköseltä olisi saanut uutta materiaalia ”hauskat kotivideot” osastolle. Pari kilometriä lähdöstä pitkä suoran päässä käännyttäessä vasemmalle kiristyvään mutkaan kartturin ovi aukesi, oli muuten hetken pasmat sekaisin kabiinissa. Kartturi tippui nuotilta ja kuski luuli että ovi ei pysy kiinni, aukesi muuten vielä toisenkin kerran. Että osaa viedä keskittymisen tuollainen episodi, kuski luuli jo että kartturi haluaa pois kyydistä . Jotenkin ajofiilis tuntui tahmealta, onneksi vain tuntui, sillä kolmen metsä erikoiskokeen jälkeen sijoitus oli kuitenkin parempi kuin osasimme odottaa. Kolmosella oli huoltoryhmä katsomassa kameran kera ja siinä tietenkin risteys leveäksi, kuvaia ohessa. Nelos erikoiskoe ajettiin kauden tyyliin yleisöpätkänä Joensuun raviradalla missä normaalisti kirmaavat nuo ”nahkaformulat”. Kuskeille niin turhauttavia pätkiä mutta toivottavasti runsaslukuinen yleisö piti näkemästään. Tässä kohtaa pitää antaa järjestäjille erityiskiitos. Ennen ravirataa oli kokoomatauko jossa kilpailun järjestäjä tarjosi kuskeille kahvia ja voileipää, pieni juttu mutta jäi hyvä mieli, kiitos!

Sitten ne tapahtumat alkaa….

Puolen tunnin huoltotauon jälkeen suunnistettiin toiselle lenkille jossa mm. 30 km pitkä kuutos ek. Uno ”prötäsi” pikkaisen jo kolmos ek:lla pitkillä suorilla ja laitoimme vähän tenua tankkiin, josko siellä vesihelmi olisi pyörinyt kaasuttimessa vaan eipä ollut se….

Viitos ek:lla Uno alkoi laittaa hanttiin ja moottori ei kiertänyt kuin n. 5000 rpm ja se tarkoittaa sitä että vauhti viitosvaihteella jää n.105 kmh. Ei paljoa naurattanut kabiinissa, molemmat kuskit kirosivat yhteen ääneen epäonnea ja vikaa miettien. Ja kierroksia kypärän sisällä lisäsi tieto sijoituksesta viitosen jälkeen…

Tässä vaiheessa ei oltu menetetty vielä mitään, mutta edessä 30 kilometrin ”vuoristorata”, kuutos ek, joka oli tietenkin lisäksi todella nopeata tietä. Koko ajan mietittiin mistä vika löytyisi. Ennen pätkän alkua konepellin alle kattelemaan ja kokeilemaan että kaikki on niin kuin pitää, mikään ei tuntunut olevan vialla. Pelko persuuksissa starttiin ja matkaan. Nyt kone ei kiertänyt enää kuin 4800 rpm ja vauhti jäi alle satasen. Jäätiin lähes kaksi minuuttia takana olleille ja sijoitus ropisi tilalle 7. Kyllä oli herneet nenässä ja syvällä. Maaliin tullessa mietittiin jo kotiin lähtöä mutta ”paineiden tasaannuttua” totesimme että kisan läpi ajamalla saame vähintään tuohon sijaan kuusi oikeuttavat pisteet, koska Wikstedt ajoi Skodansa pusikkoon kuutosella ja Jarkko Laine ei ole ilmoittautunut sarjaan.

Samalla aivolohkot sai vian diagnosoitua. Suorasytytyksen tunnistinteline oli vääntynyt ja ilmarako tunnistimen ja tunnistinpyörän välissä oli liian iso. Voi hitto kun olisi tajunnut tuon ennen kuutosta. Letherman käyttöön, pää pyöräkoteloon ja vääntämään teline takaisin suunnilleen paikoilleen, ja vot toimii .

Siinä ne iloiset uutiset tällä kertaa olivatkin. Löysin rantein seiskan lähtöön ja helpot pisteet mielessä. Lähtövalo sammuu, kytkin ylös ja ”pang” - vetoakseli poikki jälleen. Huolto poimi kuljettajat kyytiin ja lähdettiin trailerin hakuun ja kotia kohti.

Spekulaatiota…

Päällimmäisenä mieleen talven kahdesta kisasta kuitenkin jäi hyvä maku. Suurimpana ilon aiheena molemmilla kuskeilla oli selkeä vauhdin paraneminen vaikkakin palkinnot jaetaan vasta maalissa. Harrastushan tämä kuitenkin vain on, ja kun tiedetään että autokilpailussa on palkintona pilkki ja pilkkikilpailussa auto, niin ajetaan vain maineesta ja kunniasta .

Seuraava kilpailu on vasta kesäkuussa Valkeakoskella, joten vedetään hetki henkeä ja aletaan sitten parsimaan pelejä nippuun. Lisää uutisia kevään mittaan.

Terveisin tiedotusosasto!

Tiedote 3-200927.2.2009

SM-Vaakuna Ralli

Mikkelin ympäristössä ajettiin kauden toinen SM-osakilpailu ja osallistuimme kahden autokunnan voimin taistoon. Petteri Koskenala ajoi Arto Björklundin kanssa Fiatilla Thropy-luokassa aloittaen hyvin Ek:lla 1:llä sijoittuen heti viidenneksi ja sama tahti jatkui Ek 2:lla

ja 3:n jälkeen sijoituksena oli edelleen viides. Huollon jälkeen uusien eturenkaiden loistavamman pidon jälkeen tahti vain parani ja Petteri oli jo peräti neljäntenä 0:12,6  Ilkka Karisteen perässä hakien päättäväisesti kolmatta sijaa, joka on alitehoisella Fiatilla loistava suoritus. Leveät ja nopeat tiestöt ovat tämmöiselle kirpulle myrkkyä. Mutta sitten se suuri ilo loppui! Ek 6:n puolessa välissä stoppi tuli risteyksessä, paikkana lähes sama, missä Räikkönen sipaisi penkkaan. Vetoakseli ei enää halunnut pyöriä mukana, vaan meni ja katkesi ja siihen se matkanteko päättyi. Petterille jäi vain siis haave kauden parhaasta lopputuloksesta.

                                                                                                   

Kuvat jxfoto

V 1600 luokan Alfalla Frasse ja Tarja aloittivat ykkösellä lunta siirtäen yrittäen leikkiä Italian autolla lumiauraa ja sillä ei varmasti kärkeen ollut asiaa, joten sijoitus oli vasta kolmas jääden pohjista 0:06,6. Sitten Italian auto tottui lumisiin keleihin ja tulosta alkoi syntyä. Hieno kuvasarja osoitteessa http://www.jxfoto.fi/2009/index.php?action=showgal&cat=2067&ppage=15

EK 2:n jälkeen yllätys oli suuri, kun kaksikko oli jäänyt vain 0:04,0 johtavasta kilpurista. Tämä valoi uskoa vieläkin parempaan suoritukseen. EK 3 painettiinkin sitten talla pohjassa, joka kannatti, koska Alfa siirtyi oman luokan johtoon erolla 0:26,4. EK 4 vahvisti käsityksiä omasta suorituksesta, koska aikaero seuraavaan kasvoi vajaalla sekunnilla ollen nyt 0:27,1, vaikka pätkän aikana autosta katosi kokonaan 4-vaihde. Nelosella ajoimme myös kiveen, mutta onneksi ilmat pysyivät renkaassa, vain vanne vääntyi. EK 5:lla oli tarkoitus hyökätä vajaavaihteisella autolla ja yrittää pitää kärkipaikka. Noh, ... siinä kävi sitten niin, että Mikkelin kaunis luminen penkka kutsui vasen eri paha -mutkassa ja pääsimme nauttimaan luonnon kauneudesta puiden runkojen ei enää vilahdellessa kauniisti ja lujaa ohi. Nyt ne rungot olivatkin kartturin puoleisen oven vieressä ... ihan paikallaan, onneksi 30 cm:n päässä autosta. Siinä sitten ihailimme maisemia ja lopulta katselimme, kun katsovat heijasivat 1200 kiloista Alfaa takaisin pätkälle. Kiitokset katsojille, mutta aikaa tuohon meni lähes 7 minuuttia, joten tipahdimme korkealta suoraan viimeiselle sijalle. Koska 4-vaihde puuttui ja aikaero kärkeen oli jo liian suuri, päätimme keskeyttää ja välttää tällä suurempien vaurioiden syntymisen Italian menopeliin.

Kiitos Ansille joka toimi tehokkaasti huollossa sekä SIM-Racing Oy:n Jan Lindbergille video V-Boxin kokeilusta.

Kuulema SIM-Raicing kaavailee että aloittaisivat V-Boxin vuokraustoiminnan mutta siitä saa enemmän tietoa kun ottaa yhteyttä  http://www.vbox.fi  Video boxin voi kytkeä can-väylä autoon jolloin saadaan jarru / kaasu valikko näkymään ruutuun ja tietysti kaiken näköinen tiedonkeruu reitistä. Eli älyttömän paljon muutakin mikä ei allekirjoittaneelle oikein vielä auennut  jne jne..

In-car videot löydät täältä.

Joensuu jää nähtäväksi miten siellä sitten onnistuu tai sitten ei.

Ralli terveisin : Frasse

Tiedote 2-20091.2.2009

Uutta tekniikkaa ja testiä

Unon moottorinvaihto on suoritettu ja savut” otettu. Ensi käynnistyksen jälkeen alkoikin sitten kaikkien aikojen vikojen etsintä kun moottori kävi tyhjäkäyntiä mutta ei suostunut ottamaan kierroksia. Viikko meni iltaisin ihmetellessä missä vika. Kun lähes kaikki oli jo tehty ja mielessä oli uuden moottorin purku osiksi, niin sitten se löytyi, meinaan vika… 

Suorasytytyksen anturien ilmarako oli liian suuri. Ilmeisesti asennuksen yhteydessä oli anturien teline hieman vääntynyt ja sytkä ei toiminut kunnolla. No tuohonkin sai menemään mukavasti aikaa. Kiitos Jari Laurenille moottorin teosta ja vian etsinnästä. Moottorin sisäänajo ja sitten säätämään. Tuning Worldin pukissa mitattiin huikeat 102 hepoa Unosta joten kyllä nyt kelpaa tai sitten ei….

Testiä ajettiin Unon osalta jo Riihimäen UA:n seurakilpailussa 24.1 ja uudella moottorilla varustettu ”keltuainen” tuntui liikkuvan ihan mukavasti. Liitteenä muutama kuva ja tuloksia – on se mukava välillä kiusata ”isompiaan” viiden tonnin kilpurilla…

Seuraava seurakilpailu ajettiin lauantaina 31.1 Janakkalan UA:n järjestämänä Saloisissa. Rapsakka keli (-21°) saatteli meidät nuotitukseen. Frasse oli nyt myös mukana Alfalla. Tunturirallista ei kuulemma jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville, mutta menoa voi katsella in-car kuvauksista.

Alfalla oli ensimmäiset kilometrit edessään lumella. Jarrumuutokset oli tehty ja konekin on nyt kiinni (toivottavasti ), niin sitten eikun ajoa ja hyvinhän se pelitti, mitä nyt oli ohjaustehostimen putken liitin jäänyt auki ja trailerin lattia tuli voideltua punaisella öljyllä. No sitä vartenhan näihin testeihin tullaan että saadaan keksinnöt toimimaan. Janakkalan Ua oli järjestänyt esimerkillisen hienot puitteet seurakilpailulle. Varikko makkara myynteineen ja kaksi hieno haastavaa pätkää, lisää tällaista!. Molemmat Italian ihmeet toimivat hyvin ja ajettua tuli tarpeeksi.

Mikkeliä odotellessa

Molemmat ”pastakoneet” vaikuttavat siis olevan kunnossa ja katseet kohdistuvat kauden avaukseen, Mikkelin SM Vaakuna ralliin, joka ajetaan 20-21.2.  Testeistä jäi hyvä fiilis ja ensimmäistä kertaa on näinkin paljon ek kilsoja alla ennen ensimmäistä ”kapinaa”. Valmistelut Mikkeliä varten ovat suunnilleen tasoa pesu ja vahaus. Suurin vika oli Unon juomapullotelineen rikkoontuminen Janakkalassa . Koitetaan saada hitsatuksi kuntoon ettei tule tuohon kisabudjettiin isoa aukkoa heti näin kauden kynnyksellä….

palataan ääneen Mikkelin jälkeen!

Tiedote 2/2009                                    26.01.2009

Artic Lapland Rally

Eipä ole paljon kerrottavaksi tästä reissusta, siis mikä liittyy itse ralliin. Erilaisia vastoinkäymisiä kylläkin löytyi roppakaupalla.

Matkasimme jo sunnuntaina Rovaniemelle, koska nuotitus oli 19.01-22.01.2009 välisenä aikana ja torstaina oli Shakedown eli testipätkän ajomahdollisuus kaikilla kilpailijoilla. Tietysti ajattelimme, että menisimme jo keskiviikkona ajamaan niitä testejä, jos vaikka tulisi 

jotain ongelmia ... ja niinhän niitä sitten tulikin. Ensin hajosi keskilukon sähköpumppu ja siitä se alamäki sitten alkoikin.

Kaava pienessä paketissa: Perjantain ensimmäisellä EK:lla, raviradalla pyörähdys, jossa

aikaa kului semmoiset 10 sekuntia eli fiilikset aivan katossa. Tämän jälkeen Ek 2 ajamalla

läpi, eikä mitään ongelmia. Siitä kipaisimme huoltoon ja huollosta ulos, mikä ei ollutkaan ihan

helppo rasti. Eli minuutin myöhässä, at paukku +10 sek. Jotta tämä siirtymä kuulostaisi vielä

helpommalta, niin lisättäköön tässä, että tankkaus epäonnistui eli vähin äänin takaisin huoltoon,

jonka jälkeen uudestaan reitille ajamaan seuraavat Ek:t 3, 4, ja 5. Kaikilla mainituilla pätkillä

moottorin ohjaus temppuili niin, että auto oli kuin juovuksissa, sammuili melkein jokaiseen

risteykseen ja pakoputkesta tuli ulos sellainen kilometrin mittainen musta laku, koska sitä

menovettä syötettiin boxi-ongelman takia hiukan liikaa.

Sitten välitankkauksen jälkeen moottori ei enää halunnutkaan käynnistyä uudestaan. Pitkän

työntämisen jälkeen, sääli huoltomiehiä, se saatiin kuitenkin käyntiin ja matka jatkui huoltoon. Ja taas toistimme

at-rangaistusten keräämistä eli lisää mätkähti 10 sekuntia. Uskomattoman vaikea oli löytää suorin ulospääsyreitti huollosta. Perjantain viimeinen erikoiskoe menikin sitten melkoisen hyvin, vaikkakin ulosajo olikin lähellä, mutta sitähän ei lasketa mukaan.

Lauantain ensimmäisen Ek 7:n Siikakämä:n ajosuoritus oli ehjä, mutta moottorissa ei enää maalissa ollut öljyä kuin nimeksi. Maali-at:lla hämmästelimme valtavaa käryä, joka tuli auton sisälle ja luulimme, että vieressä ollut nuotio / jarrut olivat aiheuttaneet sen. Välitankkauksessa tuli sitten se lopullinen noutaja eli ne viimeisetkin öljyt olivat hypänneet lumelle levälleen. Turbon banjoliitin oli murtunut poikki, eli se sitten siitä rallista.

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että meno oli kuin ylihumalaisen olennon toikkarointia, auton aivot narikassa, sydän reistaili, välillä laitamyötäisessä, joskus sammumispisteessä, ripulipieruja peräpäästä ja lopulta oksennuksen kautta sammuminen. Yritä ite ohjastaa tollasta menopeliä!

In-Car videot löydät täältä Ek1, 2, ja 3

Poroterveisin: Frasse

Tiedote 1/2009

Tallissa tapahtuu 30.12.2008

Kohta se uusi kilpailukausi alkaa ja tallissa kuhnataan, vai miten se oli?

Molemmat ”Italian-ihmeet” kokevat uusintaa ja parannuksia. Alfaan on rakenneltu

jarrulinjastot uusiksi ja poistettu ”ABS-mokkula”. Myös tehostin sai lähteä Kuusakoskelle.

Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon pohjetta jarruttaminen vaatii jatkossa .

Konehuoneen suurin ongelma oli moottorin heiluminen, joka rikkoi pakosarjaa ja panssaria,

harvemmin iskut panssariin tulee ylhäältä, mutta nyt on tuulilasiliimaa mennyt pari tuubia,

kun kokeillaan jäykentää koneen nykyisiä gummeja. Pioneerityö vie muuten aikaa, kun

pitää kaikki kokeilut miettiä ja testata, mutta jos rakennetaan toinen Alfa 147,

niin onpahan paljon tietoa jo olemassa.

Myös Alfan vanteet talvipyörille mietityttää, kun tuo alkuperäinen vanne on peltisenäkin 6,5” leveä. Taitaa joutua tilaamaan muutaman Braidin, jotta BF:t ei näytä ilmapalloilta. Toisaalta Eklundin Kaidelta on jäänyt 16” Misukoita paljon ja se saattaa vaikuttaa vannevalintaan….

Uno saa uuden sydämen ensi lauantaina, jolloin ”siirtoleikkaus” tapahtuu.

Koneessa tärkein uusi asia on lisääntynyt vääntö ja laajempi käyttöalue, tai toivottavasti on . ”Turboa on pienennetty ja välijäähdyttimen kokoa suurennettu, lisäksi lukkoihin on hommattu uusi ohjelma, joten enää ei tarvita kuin yksi avain… ” ja paskat.

Vaihdetaan lisäksi jarrupalat, jarrulevyt kaikki öljyt niin siitähän se taas lähtee. Nimeltä mainitsematon 1400 Kit Car oli käynyt pukissa tuolla Vihdin suunnalla ja tehoja oli yli 170 hP!. Täytyy vahata Uno paremmin ettei tule ilmanvastusta niin pysytään perässä . Toisaalta hintaeroa autoissakin on n. 45 t€, JEP, me mennään näillä mitä meillä on ja paikataan ranteella…

Sitten kun vielä tulisi lunta ja talvea että pääsisi Saukkolaan testaamaan niin kaikki hyvin. Alfan ja Fiatin kausi alkaa, vaikka ilman testejä, Mikkelin SM kisasta ja toivottavasti on yhtä hienoa tiestöä kuin 2008 viimeisessä kisassa.

Frassen kausi alkaa Kaidelle nuotteja lukien Tunturista, mihin hemmot starttaavat uudella Evo X:llä, tavoitteenaan varmasti parantaa 2007 sijoitusta,

Eipä tässä kummempia, lisää juttuja kun on kerrottavaa…       ”seuraavast oikeaan suuntaan, eli vasemmalle…..”

Tiedote 13 / 2009                                   13.07.2009

UUTISET Kerava Vartti rallissa 29.08.2009

Vihdoinkin…

Niin sen kai voisi kiteyttää kun ensimmäistä kertaa tänä vuonna Uno näki maalilavan

Itä-Uusimaalla 29.8 ajetussa Kerava Vartti rallissa.

Kouvolan katkeran ensimmäisellä siirtymällä tapahtuneen keskeytyksen jälkeen

Uno ”haudattiin” tallin nurkkaan kuukaudeksi. Pitkän mietinnän jälkeen korjattiin

keskeytyksen aiheuttama pikkuvika ja laitettiin ilmoittautuminen sisään Vartti Ralliin,

kylläkin ilman mitään suuria odotuksia. Tällä kertaa tiimi oli liikkeellä yhden auto voimin,

koska lukuisista yrityksistä huolimatta Alfan vaihdelaatikon osat eivät olleet löytäneet

tietään vielä Suomeen asti ja viallisella vaihteistolla oli turha mukaan lähteä, joten

Frasse ja Tarja olivat tällä kertaa katsojina paikan päällä.                             

                                                                                                                        kuva / www.vauhti.kuvat.fi

Etelä-Suomessa ei ole koskaan ollut helppoa järjestää rallia ja saada aikaiseksi vaihteleva reitti. Yksityisteitä ei juurikaan saada enää käyttöön ja erikoiskokeet viedään isohkoille valtionteille ja se tarkoittaa isooooo ja nopeeeeeta tietä. Tämäkään kerta ei ollut poikkeus ja nuotituksessa ei voinut välttyä ajatukselta että taas tulee ”tunti turpaan” muilta kun meillä ei huippunopeudet riitä muiden vauhtiin. Reitti sinänsä oli hieno ja kompaktisti pyöri Myrskylän ympäristössä pienellä alueella. Nuotti oli nopeasti tehty lyhyiden siirtymien avustamana ja Petteri ja Artsi olivat valmiina kahdeksan ek:n kirjoittelusta jo hyvissä ajoin alku iltapäivästä. Mahtuihan nuotitukseenkin yksi kunnon kämmi matkalle. Erikoiskoe kolme oli puoleen väliin asti sama kuin viime vuonna ja risteys mistä nyt mentiin suoraan oli Petterin ja Artsin ulosajopaikka. Luonnostaan herrat kääntyivät viime vuotiseen suuntaan ja ihmettelivät maalimerkkien puuttumista. Hetken ihmettelyn jälkeen totesivat nuotittaneensa väärää tietä n. viisi kilometriä . Pientä kiroilua autossa ja vähin äänin siitä risteyksestä takaisin tekemään nuotit sille uudelle loppuosalle. Olis siinä varmaan joku nuotituksen tarkkailija voinut ihmetellä kun kaksi kertaa saa nuotittaa erikoiskokeen ja kaksi kertaa menee sinne erikoiskokeelle mutta vaan kerran tulee pois. Onneksi kukaan ei huomannut….

Aamulla mentiin katsastuksen kautta odottelemaan lähtöä Keravan torilta. Luokassa oli pitkästä aikaa mukavasti jopa yhdeksän lähtijää, joten jonkinlaista kilvanajoa oli siis lupa odottaa. Ensimmäiset kolme erikoiskoetta kierteli Pornaisten ja Askolan kautta ensimmäiselle huoltotauolle Myrskylän Kiparkattiin. Unossa on jo totuttu siihen että aina on jotain pientä vaikka maaliin tultaisikin. Ykkösellä loppui kypäräpuhelimesta patteri ja Artsi sai korottaa ääntään jotta edes jotain kuuluisi nuotista kuskille. Ei siinä aikaa mennyt hukkaan paljonkaan koska pätkä oli ajettu viime vuonnakin ja kuskin tiemuisti pelasi iästä huolimatta. Ensimmäisellä tauolla oli selvää että luokan kuskit ovat kahdessa ”nipussa” ja niiden sisällä oli ihan mukavat taistelut. Olimme sijalla kuusi ja eteen ei ollut matkaa kuin alle 20 sek, joten sitä lähdettiin yrittämään kiinni. Sijalla viisi ajava Skoda kuljettaja Koskelainen ei ollut kuitenkaan yllätettävissä vaan seuraavilla kahdella pätkällä ei ero muuttunut mihinkään ennen kuin tulimme kuutospätkälle. Viitos erikoiskokeen mallissa tulostaulua ylläpitänyt henkilö kirjasi meille vahingossa yli puoli minuuttia paremman ajan kuin oikeasti oli. Aiheuttiko tämä Koskelaiselle ylimääräistä ”painetta”, koska hän ajoi tieltä ulos ja keskeytti. Kuutosen jälkeen oli toinen ja viimeinen huolto, jossa todettiin viitosen hypyssä (kts kuva) Unon kellon rikkoutuneen ja näin 25 vuotta palvellut kello haettaneen edelleen takuuseen . Sijoituksen suhteen ei ollut ajamalla enää mitään tehtävissä, eten ja taakse oli matkaa toista minuuttia ja taktiikka muutettiin siten että ajellaann varman päälle maaliin ja otetaan kauden avauspisteet. Vihdoinkin se onnistui. Kisa meni kaikin puolin hienosti ilman mitään aikaan vaikuttavia murheita. Kiitokset huollolle, Johkulle ja Tonille, jotka joutuivat ihan hommiin; kiristivät panssaria ja vaihtoivat yhden pakoputken siteen varoiksi.

Sitten spekulaatio-osastolle, jos Uno miehistö olisi päässyt maaliin sijoituksilta neljä ja kuusi, joilta talvella keskeyttivät, sekä tämän sijoituksen pisteet siihen päälle, olisi sijoitus sarjassa n. viiden kuuden paikkeilla, mutta kun ne pisteet jaetaan vain maaliin ajaneiden kesken. Mutta, aina on mukava spekuloida….

Seuraava koitos on Hyvinkäällä 26-27.9 ajettava kaksipäiväinen SM-Finsco ralli jossa jaetaan korotetut SM-pisteet. Ensimmäinen Suomenmestaruus on kylläkin jo ratkennut nelivetoluokan Jari Ketomaalle, mutta himmeämpiä mitaleja on vielä jaossa ja etuvetoluokan mestaruus ratkeaa vasta Hyvinkäällä.

Hyvinkäälle on tarkoitus lähteä molempien autojen voimin. Alfa saanee osat tällä viikolla ja toivottavasti on kunnossa pian. Alfa tullaan näkemään mediassa näkyvästi, mutta raotamme sitä verhoa kun on sen aika!

Kuulumisiin siihen asti     Terveisin Tiedotus