Toisen polven ralliautoilija. Isän veli ajoi aikanaan mm. ”Härmän häjyt” Imppejä.


Oma ”ura” alkoi Fiat 127:lla Tapiola rallista -85, jossa luokkajohdosta kaadon kautta viidenneksi. Sinänsä aika hauska yhteensattuma että asun nykyisin sen tien varrella jossa kaato tuli. Seuraavalla autolla, A-ryhmän Golf Gti, ajettiin muutama junnu SM-osakilpailun luokkavoitto vuonna -87, sekä junnu Hankirallin yleiskisan kolmas tila. Auto vaihtui Tapiola Junior Rally Teamin myötä Manta projektiksi, joka myytiin ja palattiin takaisin ”Golfin pariin”. Toisella Golfilla ajettiin Junnu SM osakilpailuja vaihtelevalla menestyksellä vuonna -89. Alkuvuodesta -90 kokeiltiin nelivetoisella Subarulla ajamista, ja sillä paras tulos oli Hanko-rallin yleiskilpailun seitsemäs tila.


Kesällä -90 rakennettiin ensimmäinen N-ryhmän Opel Kadett Gsi 8v, jolla osallistuttiin -91 Junnu SM-sarjaan. Ensimmäisestä kisasta tulikin sitten yksi parhaita sijoituksia, luokkavoitto ja yleiskilpailun kakkonen. Kadettilla jatkettiin yleisen SM-sarjaan -92.


Ensimmäiset Jyväskylän Suurajot vuonna -92,  olikin sitten tapahtuma joka ei koskaan unohdu. Alla oli ensimmäistä kertaa 16V Kadett. Yleiskilpailun viimeiseltä sijalta, ajokortin siirtymällä menettäneenä,  sijoituimme luokan kolmanneksi. Sunnuntaina Laajavuoressa rahapalkintoa ”pokkaamassa” ja loppuilta ”Cilin Colin” Mc Rae:n kanssa baaritiskillä miettimässä miksi Subaru kaatui ainakin viisi kertaa.


Seuraavalle kaudelle -93 tehtiin uusi Kadetti ja jatkettiin SM-sarjaa. Tämä oli ensimmäinen kausi kun ajettiin puhtaasti ulkopuolisella rahoituksella ja esiinnyin puhelinluettelossa nimikkeellä ”työtön ralliautoilija”. Se on vaan niin kumma;  ”kun olisi vauhtia niin ei ole rahaa ja kun on rahaa, niin ei ole vauhtia”.  Tuli siis paljon keskeytyksiä ja huonoja pätkäaikoja.


Vuoteen –93 päättyi ”vakava” yritys tehdä tästä harrastuksesta leipätyö. West Euro-sarjaan lähtökin oli todella lähellä, mutta yhteistyökumppanit olivat toista mieltä, joten keskityin jatkossa vaipan vaihtoon…


Siitä eteenpäin ralli on ollut hauska harrastus. Vielä -99, kun Trophy alkoi niin oli viimeisen ponnistuksen aika. Syksyllä -98 säännöt varmistui muistaakseni lokakuun lopulla ja alkoi kova jumppa saada tämä nykyinen ”keksintö”, Fiat Uno,  valmiiksi Tunturiin. Kaikella rakkaudella rakennettu ”bajamaja” sai jostain kuminpalan suuttimeen ja keskeytys oli valmis. Vuosi -99 ajettiin Trophy sarja läpi ja jos tultiin maalin niin sijoitus ole kolmas. Kauden päätyttyä vaihdoin Fiatin Salolaisessa autokaupassa Nissaniin, jonka myin äidilleni, ei ole paljon kiitellyt…


Sitten tulikin tämä perinteinen talonrakennus, perheen lisäykset ja sun muut. Ja taas kaikki muuttui. Kaverini, Gunnar ”Frasse” Alm soitti yhtenä päivänä ja kysyi mistä saisi ralliauton vuokrattua, kun hänen vaimonsa haluaisi ajaa yhden rallin. Tiesin missä Uno majailee ja soitin omistajalle, että nyt pääset eroon siitä Suomen halutuimmasta kilpa-autosta. Käytiin ostamassa peli pois ja tehtiin perusteellinen huolto – pura ja kasaa.


2006 vuonna jatkettiin Trophy-sarjaa ja keskeytettiin melkein joka kisassa neljännellä ek:lla, neljänneltä tilalta, milloin irtosi lohkolämmittimen elementti, milloin jarrusatula….

Nyt autossa on kaikki herkut ja se on aivan ”sairaan” kiva ajettava.


Mitähän kuski jolla olisi ranteet kunnossa tekisikään tällä autolla ?.

Petteri

eli Pietro tai höh

Petteri Koskenala

Takaisin

Takaisin